Tässä on taas tullut hetki, jolloin on pakko purkaa vähän tuntemuksia kissamaailmasta yleisesti ottaen. Hetkellinen vapaa-aika antaa aina mahdollisuuden ruveta analysoimaan ja miettimään, että onko osa kaikkea negatiivista vai olisiko syytä ottaa vähän etäisyyttä. Ennenkuin kumpaakaan voi tehdä, täytyy saada asiat kiduksista ulos. Ja sitähän tämäkin on, tuntemattomille ihmisille tilitystä asioista, joissa ei ole päätä eikä häntää.

Viimeinen vuosi, eritoten tämän vuoden aloituskin on ollut ainakin minun silmin meidän kissamaailmassa kovin närästyttävää. Ja missään nimessä en kiillota sädekehää vaan myönnän syyllistyneeni myös kaikkeen tuohon melkeinpä mädännäisyyden lietsomiseen. En tiedä onko facebook pääsyyllinen mutta jostain syystä en aikaisemmin ole nähnyt ja kuullut niin paljon paskaa kanssakasvattajista ja kaikenlaisia salaliittoteorioita, jotka tuntuvat aivan absurdeilta. Hei, me kasvatetaan kissoja, ei suunnitella puolustusvoimille ydinaseita :) Jokaisella vain tuntuu olevan mielipide ja mielellään mielipide jostain toisesta kasvattajasta ja harvemmin positiivinen. Milloin arvostellaan toisten terveyspolitiikkaa, milloin valintoja kissojen suhteen, milloin yhdistelmiä pentujen suhteen ja milloin ihan vaan sitä, että joku on täysi pässi. Ja vielä pari kolme vuotta taaksepäin ihmiset kertoivat omista ongelmistaan blogeissaan mutta nyt kommunikointi on mennyt sellaiseksi rivien välistä lukemiseksi muiden ongelmista. Juu ei sanota suoraan kenestä on kyse, koska sekin aiheuttaa entistä suuremmat mittapuut mutta kovasti tulkinnanvaraista informaatiota tuputetaan "onlineen". Mutta se on kiva, että kenelläkään ei ole niitä ongelmia siellä kotona vaan kaikki löytyy naapurista. 

Samanlaista suputusta puputusta ovat olleet myös viime aikojen näyttelyt. Ei saa voittaa ja jos voittaa niin huppista hei, jopas rupesi paskaa niskaan tippumaan. Se kun on niin jännä, että ketään ei kiinnosta ne pelkän sertin hakijat tai niiden virheet mutta auta armias, jos menestyt, niin sitten on tuli merrassa. Miten käsittämättömän pikkusieluisia ihmisiä ja paljon tämä harrastus onkaan kerännyt ympärilleen. Niinkuin ennenkin olen miettinyt tuota näyttelymenestysasiaa niin taas tulee mieleen, että onko sen väärti yöuniaan menettää, että saa jonkun muutaman kilon raksupussin palkinnoksi :D Itse näen tuon asian niin, että kissa, joka erottuu joukosta voittaa. Sen ei tarvitse olla virheetön mutta se ei voi olla tusinatavaraa. Siksihän Kukukin on jonnin verran voittanut. Se on ainutlaatuinen ja sillä siisti. Se mikä kissasta tekee ainutlaatuisen on sitten aina sen tuomarin silmissä ja aamen sille.

Varsinaisen kasvattamisen ja näyttelyiden lisäksi on vielä nuo yhdistysasiatkin. Nyt kissayhdistyksetkin henkilöidään ja ne eivät enää ole yhdistyksiä vaan henkilökerhoja. Tämä koskee niin rotukissayhdistyksiä kuin rotuyhdistyksiäkin. Käsittämättömän paljon valtaa voi olla yhdellä tai kahdella ihmisellä, jos kaikkeen on uskominen. Ja en sitten tiedä miten muissa yhdistyksissä mutta itse Bajavassa touhunneena tiedän, että ihan aikuisten oikeasti me kokoustetaan yhdistyksen asioiden tiimoilta, ei rätvimässä kissamaailmaa. Rätvimisen hoidan täällä ihan subjektiivisesti vaikka nyt tässä blogikirjoituksessa. Jos kissoista ja kasvattamisesta puhutaan, niin lähinnä omasta ja joskus väkisinkin on sivuttava jonkun toisenkin, sillä kyllähän me käytetään toistemme kolleja ja välillä myydään pentuja toistemme kasvatukseen. Olennaista on, että jaettaisiin kokemuksia, sillä ei tätä kukaan pysty yksin tekemään mutta tietty mieluiten niitä omia kokemuksia eikä toisten. Yhdistyksen asiat eivät toimi persoonilla vaan sillä tekemisellä. Mukaan saa tulla kuka tahansa mutta ei tärkeilemään vaan tekemään. No, ikävä kyllä jotkut yhdistykset ovat saaneet henkilöleiman otsaansa ja minusta kyllä jonkin verran tuntuu, että vaikka ne henkilöt kuinka vaihdettaisiin niin ei ne leimaajat sitä hommaa sen paremmin pyörimään saisi. Ja en nyt puhu Bajavasta, sillä äkkiseltään mielestäni bajava on aika hyvin selvinnyt näistä yhdistysryöpytyksistä, sillä me olemme keskittyneet tekemään aika paljonkin viime aikoina niin ei kauheasti pitäisi olla valittamista... aina varmastikin jotain :)

Ja vielä mieltäni hiertää tuo arvostus tai arvostamattomuus kasvattajien keskuudessa keskenään. Yhden mielestä vuodet ratkaisee, toisen mielestä pentumäärä ja kolmannen mielestä näyttelymenestys. Oli sitten arvostuksen syy mikä tahansa niin siltä toiselta puolelta ei pitäisi lähteä dissaamaan, jos ei mitään noista kriteereistä täytä. Eihän kukaan ole seppä syntyessään ja toisaalta kaikista ei sellaisia ikinä edes tule. Vaikka kasvattajia tuntuukin olevan välillä vähän liikaakin niin toisaalta itse toivoisin ainakin pitkäkarvapuolelle vähän lisää. Ja mielellään sellaisia, joilla olisi ihan omat ideansa ja uudet näkemykset eivätkä niinkään jonkun vanhemman kopasta suoraan ammennettuja. Hei, itsekin saa ajatella. Ja tottakai on hyvä kuunnella ja oppia vanhemmilta kokeneemmilta mutta ei siihen pidä tuudittautua vaan soveltaa sitä tietoa omiin ideoihin. Se on vähän sama asia, kun taideoppilaitoksissa usein oppilaiden työt rupeavat näyttämään opettajiensa tekemiltä. Se ei ole tavoite vaan se oppi+omat ideat. Ja kyse ei ole siitä, etteivätkö jo olemassa olevat olisi päteviä vaan siitä, että saataisiin ehkä jotain ihan muuta kehiin. Muuten me vaan tehdään jo tehtyä.

Voisin tietty kirjoittaa vaikka romaanin ja jatkaa loputtomiin mutta tuossa se oli lyhyesti. Sen verran haluan sanoa, että kenenkään ei pitäisi uskoa mitään yhdeltä taholta kuulemana. Useinmiten musta kylki kummallakin ja pata kattilaa soimaa. Juoruja ja pahaa sanaa kulkee pilvin pimein bittitaivaalla, joten kaikkeen kannattaa suhtautua epäilevästi ja huomioida myös se, että hei kaikessa itsekeskeisyydessäsi, tämä ei ole sinusta!