Ja nyt vaan odotellaanLauantai 19.12.2009 klo 19:24 No niin, Nelian miekkonen Simo lähti sitten kotiinsa torstaina, joten aika monta päivää sai pariskunta toisiinsa tutustua lähemmin. Astumisia korviin kantautui yli kymmenen ja varmasti vielä jotain siihen päälle jota ei kuultu. Viimeisen yön viettivät erillään ja yöunien kannalta se ei ollut ollenkaan hyvä idea sillä molemmat joikasivat sitten oven takana "Rakas, mä tahdon sinne!" "Beibe, niin mäkin haluun sut tänne!". Astumisia onnistui sen verta paljon kuitenkin, että ajattelin ihan säästää molempia kun ei yhteen laittamiselle enää ollut mitään syytä. Simo oli superujo mies meidän ihmisten kanssa mutta Neliaan otti kontaktia hyvinkin rohkeasti. Nelia niinikään heti kättelyssä toivotti miehen tervetulleeksi ja teki tuttavuutta purisemalla ja hurisemalla - helppoahan tuo sitten sen jälkeen miehelle oli. Tottakai astumisten jälkeen Simo luikkasi pesukoneen taakse piiloon mutta siitä huolimatta molemmat ottivat shown yhä uudelleen ja uudelleen. Tahti oli niin nopea, että yhtenä päivänä tuuppasin Nelian kovan vonkumisen jälkeen Simon kanssa, vaikka sille ei silloinkaan tarvetta olisi enää ollut. Puolen minuutin päästä jouduin avaamaan oven, kun unohdin sinne jotain ja hommissa jo oltiin - Simo luikkasi heti pakoon mutta minun poistuttuani homma taisi jatkua samoin tein kun jo viiden minuutin päästä kuultiin taas yksi rääkäisy. Tekniikan puolesta astumisreissu siis oli onnistunut eli jos jostain ihmeen syystä ei ole natsannut, niin sitten vika on jossain muussa - yrittämisen puutteesta ei voi ainakaan syyttää pikkupupuja. Simon lähdettyä Nelia sitten etsi ja etsi Simoa, vissiin vuorokauden. Huhuili ja haki ja vihdoin uskoi, että mennyt on :(. Kiimakin sitten loppui. Simolla oli sen verta kaikkea hurjaa ympärillä, että minuun ei sitten ottanut kontaktia ollenkaan. Kun muistin, että kuviakin voisi ottaa niin silloin mies luuhasi pesukoneen takana ja yhden kerran boksissaan, joten mitään hääppösiä otoksia nämä ei ole mutta jotain kuitenkin.
|
||||||||||||