Kuku tuli alunperin yhteisomistukseen Leenan kanssa ja kasvatuskissaksi. Minulle Kuku oli sen lisäksi toteutunut haave kanelin värisestä itämaisesta – ja vielä kaunis sellainen. Ikävä kyllä kasvatushaaveet kaatuivat pienen napatyrän löydyttyä. Kuku on steriloitu, tyrä korjattu ja sitä myötä siirtyi sitten yksin minun omistukseen ja jatkaa eloansa kastraattinaaraana.
Viisi minuuttia Kukun seurassa olisi riittänyt päättämään, että se pysyy meillä joka tapauksessa - syteen tai saveen.
Luonteeltaan se on käsittämättömän itsevarma, sosiaalinen ja rohkea. Ja minun silmääni sen lisäksi vielä nätti kuin nukke, pieni riiviö enkelin kasvoilla. Kukulla on iso ääni ja se osaa käyttää sitä. Täydellinen persoona, joka on vienyt suuren osan sydämestäni.