Näytelmissäkin käytiin Messukeskuksessa

Maanantai 7.5.2012 klo 10:06

Vähän päivityksiä tännekin välillä... Rurokin näyttely oli tuossa reilu viikko sitten Helsingin Messukeskuksessa ja siellä oli taas nuoria akustikatteja esillä ihan hyvä määrä. Täpläpojat Vinski ja Leksa olivat meillä hoidossa perjantaista tiistaihin, kun niiden oma Aino joutui koulunsa kanssa hengaamaan kaikissa muissa eläinkeskeisissä toimissa :)

Lauantaina Messukeskuksessa oli paikalla Leksa, Mortti, Einari, Liekki ja Eetu ellikelli.

Leksahan (Acousticat's Di Molto, OLH b 24) meni vielä viimeistä kertaa pentuluokassa, vaikka jättikokoinen onkin, ja tuomarina oli Eric Reijers. Pääasiallisesti kehuja tulvi mutta korvat saisivat olla valtavaan kokoon nähden isommat mutta hyvin asettuneet kuitenkin. Tyyppi olikin Reijersin mielestä really BIG and long!! Korvat ovat siis nyt hyvän kokoiset mutta päätteli, että Leksa vissiin tuplaa kokonsa vielä ja sitten jäävät liian pieniksi :D No, ei tuo voi tuplata kokoansa tai muuten siitä tulee Suomen... ehkä maailman suurin itämainen :))) Täpläpojat kun ovat jo oikeastaan aikuisen kokoisia ja isäänsä suurempia. Ei ne nyt vaan voi kasvaa enää hirveästi muuten Ainolla on kaksi puumaa käsissään :) Leksa kävi vielä tp-valinnoissa mutta paneeliin nominoitiin joku lyhytkarva (sorry, unohdin jo kuka).

Einari (Acousticat's Comodo, OLH o) niinikään oli Reijersillä ja puolestaan nuorten luokassa. Einarikin oli kaikin puolin muuten hieno mies mutta ne haamut sitten laskivat arvostelua aika tavalla. Upea silmän väri, rakenne, pää ja korvatkin kohillaan mutta hirveän huono väri :)) Reijers jopa kaiveli savua sieltä mutta eihän sitä löytynyt. Tottahan se on, että Einarilla on aikasmoiset haamut tällä hetkellä mutta kyllä sen pitäisi tuosta vielä tasoittua - nuori mieshän se on ja kaneli ei ole helppo väri. Kukuhan on täydellinen mutta ei ne aina niin tasaisia ole. Einarikin kävi tp-valinnoissa ja sieltäkin meni paneeliin joku lyhytkarva. 

Mortti (Acousticat's Bruscamente, OLH n 25) kävi hakemassa ihan aamusta siitoshyväksynnän ja fife-tuomarit kyllä vaikuttivat olevan ihan älyttömän kyllästyneitä näihin iänikuisiin siitoshyväksyntöihin. Aihe kun on aina sama: nuori kolli haluaa astua, mutta ei voi vielä saada avoimen ex-tulosta. Same shit here too, sanoi Reijers. Yes, he's having both balls, he can mate.

Tuomarina Mortilla oli Charles Spijker, joka sitten kanssa vaan tykkäsi Mortista. Ei mitään ylisanoja mutta hieno miehen alku kaikin puolin. Spijkerilla olivat myös kilpparipitkäkarvat tyttö Liekki (Acousticat's Con Fuoco, OLH f - omistaja Sanna Karhu) ja poika Eetu (Acousticat's Cadenza, OLH f - omistaja Hanna Oiva). En ihan kuullut mitä niistä sanottiin mutta varmaankin korvat saisivat olla isommat ja ihan mahtava vihreä silmien väri :)) Spijker valitsi näistä kahdesta tp-valintoihin Eetun. Tp-valinnoissa olikin sitten Mortti, Eetu ja Kekkosen Hannan punainen lyhytkarva Toivo, joka sitten menikin paneeliin. 

Sunnuntaina paikalla olivat Vinski (Acousticat's Dobbio, OLH b 24) ja Mortti taas. Vinski oli Elena Noskovalla niinikään pentuluokassa jättikokoisena :) Jos edellisessä näyttelyssä etsittiin Vinskiltä täpliä niin nyt niitä oli hirveästi Noskovan mielestä. Noskova naureskeli, että mikä tämä on... joku savannah? Miten näitä täpliä on näin paljon ja kaikkialla vaikka niinhän se tietty pitääkin olla. Funny spotting. Kovasti kehuja sai Vinskikin... kaikki kohillaan. Vinskikin kävi tp-valinnoissa.

Mortilla oli Nurit Pahl, joka ei olekaan meidän kissoja ennen arvostellut. Kovasti kehuja sai Morttikin ja excellenttiä paperi täys. Mortti kävi vielä tp-valinnoissa ja sieltä meni paneeliin Katin Kati :)) Nuori bico-tyttö.

Kaiken kaikkiaan viikonloppuna ei tullut yllätyksiä ja kaikki saivat tasaisesti sen ex1:nsä. Kasvattajaluokassa oltiin vissiin vasta kolmansia, kun eipä näillä pennuilla ja nuorilla niitä pisteitä hurjasti heru, jos eivät paneeliin yllä :))) C-pentujen iskä Papatti sentään oli paras siitosuros.

Ja sitten kuvia. Itselläni ei ollut kameraa mukana mutta onneksi joidenkin kameroihin sitten osuivat :) Aloitetaan vaikka lauantailta.

Leksa, OLH b 24 - tulos EX1. Omistaja: Aino Nyrönen, Kuva: Leena Varinen

Liekki, tulos EX1. Omistaja: Sanna Karhu, Kuvat: Leena Varinen

Einari, tulos EX1. Sijoituskoti: Anne Christenssen, kuva: Leena Varinen

Eetusta ei ikävä kyllä näköjään ollut sitten ensimmäistäkään kuvaa. Sitten sunnuntailta ekaks Vinski, tulos EX1, sijoituskoti: Aino Nyrönen, kuvat: Petri Jaakkola

Sitten Vinski tp-valinnoissa. Kuva: Vlad Vorobjova

Sitten vielä Mortti, tulos EX1, kuvat: Petri Jaakkola

Sitten Morttia vielä tuomarin pöydällä. Kuva: Teija Toivola

Kuva: Vlad Vorobjova

Vertti 12 viikkoa etsii vielä kotia

Maanantai 9.4.2012 klo 18:09

Vertti on jo reilut 12 viikkoa. Ensi viikolla saa vahvistusrokotuksensa ja sirun ja olisikin sitten valmis uuteen kotiin noin parin viikon kuluttua. Uutta kotia ei vielä kuitenkaan ole, joten jos Vertti mitenkään sykähdyttää niin yhteydenottoja vaan. Vertti etsii siis ihan lemmikkikotia ja toki sen kanssa voi myös näyttelyissä käydä. Pikku mieshän on ihan mahdoton ihastuttava riivinrauta ja energiaa tältä pikku-ukolta ei todellakaan puutu. Kyllä se toki mielellään kaulalle välillä pysähtyy nukkumaan mutta vain akkujen latausta varten :)

Muita kissa-asioita juurikaan ei ole. Patella oli nainen kylässä jonkin aika sitten ja toivottavasti nyt vihdoin olisi natsannut. Jäbä on kyllä niin raivostuttava kuin kolli vaan voi olla :) Oliver puolestaan sai kapselinsa niskaan ja pikkuhiljaa rupeaa pahimmat kollin elkeet olemaan vain muisto menneisyydestä. En leikannut Oliveria vielä vaan katsotaan sitten tilannetta joskus vuoden kahden päästä, että olisiko miehelle vielä käyttöä. Tosi helpottavaa kun vihdoin Oliverkin pystyy viettämään aikaa laumassa, leikkimään pikkupoikien kanssa ja nauttimaan elämästään kissana. Senhän viimeisin puoli vuotta on lähinnä mennyt naisia kyttäämällä :) Vastapainona tuolle meillä kasvaa poika Mortti tuossa kolliksi, mutta toivon mukaan saa hoidettua mahdolliset astumiset suhteellisen nopealla aikataululla ettei kauheasti tarvitsisi hukata elämäänsä tyhjän tuijottamiseen. 

Sitten kuvia Vertistä. Vertti siis suklaatäplikäs lyhytkarva poika.

Hajanaisia ajatelmia

Tiistai 27.3.2012 klo 11:59

Tässä on taas tullut hetki, jolloin on pakko purkaa vähän tuntemuksia kissamaailmasta yleisesti ottaen. Hetkellinen vapaa-aika antaa aina mahdollisuuden ruveta analysoimaan ja miettimään, että onko osa kaikkea negatiivista vai olisiko syytä ottaa vähän etäisyyttä. Ennenkuin kumpaakaan voi tehdä, täytyy saada asiat kiduksista ulos. Ja sitähän tämäkin on, tuntemattomille ihmisille tilitystä asioista, joissa ei ole päätä eikä häntää.

Viimeinen vuosi, eritoten tämän vuoden aloituskin on ollut ainakin minun silmin meidän kissamaailmassa kovin närästyttävää. Ja missään nimessä en kiillota sädekehää vaan myönnän syyllistyneeni myös kaikkeen tuohon melkeinpä mädännäisyyden lietsomiseen. En tiedä onko facebook pääsyyllinen mutta jostain syystä en aikaisemmin ole nähnyt ja kuullut niin paljon paskaa kanssakasvattajista ja kaikenlaisia salaliittoteorioita, jotka tuntuvat aivan absurdeilta. Hei, me kasvatetaan kissoja, ei suunnitella puolustusvoimille ydinaseita :) Jokaisella vain tuntuu olevan mielipide ja mielellään mielipide jostain toisesta kasvattajasta ja harvemmin positiivinen. Milloin arvostellaan toisten terveyspolitiikkaa, milloin valintoja kissojen suhteen, milloin yhdistelmiä pentujen suhteen ja milloin ihan vaan sitä, että joku on täysi pässi. Ja vielä pari kolme vuotta taaksepäin ihmiset kertoivat omista ongelmistaan blogeissaan mutta nyt kommunikointi on mennyt sellaiseksi rivien välistä lukemiseksi muiden ongelmista. Juu ei sanota suoraan kenestä on kyse, koska sekin aiheuttaa entistä suuremmat mittapuut mutta kovasti tulkinnanvaraista informaatiota tuputetaan "onlineen". Mutta se on kiva, että kenelläkään ei ole niitä ongelmia siellä kotona vaan kaikki löytyy naapurista. 

Samanlaista suputusta puputusta ovat olleet myös viime aikojen näyttelyt. Ei saa voittaa ja jos voittaa niin huppista hei, jopas rupesi paskaa niskaan tippumaan. Se kun on niin jännä, että ketään ei kiinnosta ne pelkän sertin hakijat tai niiden virheet mutta auta armias, jos menestyt, niin sitten on tuli merrassa. Miten käsittämättömän pikkusieluisia ihmisiä ja paljon tämä harrastus onkaan kerännyt ympärilleen. Niinkuin ennenkin olen miettinyt tuota näyttelymenestysasiaa niin taas tulee mieleen, että onko sen väärti yöuniaan menettää, että saa jonkun muutaman kilon raksupussin palkinnoksi :D Itse näen tuon asian niin, että kissa, joka erottuu joukosta voittaa. Sen ei tarvitse olla virheetön mutta se ei voi olla tusinatavaraa. Siksihän Kukukin on jonnin verran voittanut. Se on ainutlaatuinen ja sillä siisti. Se mikä kissasta tekee ainutlaatuisen on sitten aina sen tuomarin silmissä ja aamen sille.

Varsinaisen kasvattamisen ja näyttelyiden lisäksi on vielä nuo yhdistysasiatkin. Nyt kissayhdistyksetkin henkilöidään ja ne eivät enää ole yhdistyksiä vaan henkilökerhoja. Tämä koskee niin rotukissayhdistyksiä kuin rotuyhdistyksiäkin. Käsittämättömän paljon valtaa voi olla yhdellä tai kahdella ihmisellä, jos kaikkeen on uskominen. Ja en sitten tiedä miten muissa yhdistyksissä mutta itse Bajavassa touhunneena tiedän, että ihan aikuisten oikeasti me kokoustetaan yhdistyksen asioiden tiimoilta, ei rätvimässä kissamaailmaa. Rätvimisen hoidan täällä ihan subjektiivisesti vaikka nyt tässä blogikirjoituksessa. Jos kissoista ja kasvattamisesta puhutaan, niin lähinnä omasta ja joskus väkisinkin on sivuttava jonkun toisenkin, sillä kyllähän me käytetään toistemme kolleja ja välillä myydään pentuja toistemme kasvatukseen. Olennaista on, että jaettaisiin kokemuksia, sillä ei tätä kukaan pysty yksin tekemään mutta tietty mieluiten niitä omia kokemuksia eikä toisten. Yhdistyksen asiat eivät toimi persoonilla vaan sillä tekemisellä. Mukaan saa tulla kuka tahansa mutta ei tärkeilemään vaan tekemään. No, ikävä kyllä jotkut yhdistykset ovat saaneet henkilöleiman otsaansa ja minusta kyllä jonkin verran tuntuu, että vaikka ne henkilöt kuinka vaihdettaisiin niin ei ne leimaajat sitä hommaa sen paremmin pyörimään saisi. Ja en nyt puhu Bajavasta, sillä äkkiseltään mielestäni bajava on aika hyvin selvinnyt näistä yhdistysryöpytyksistä, sillä me olemme keskittyneet tekemään aika paljonkin viime aikoina niin ei kauheasti pitäisi olla valittamista... aina varmastikin jotain :)

Ja vielä mieltäni hiertää tuo arvostus tai arvostamattomuus kasvattajien keskuudessa keskenään. Yhden mielestä vuodet ratkaisee, toisen mielestä pentumäärä ja kolmannen mielestä näyttelymenestys. Oli sitten arvostuksen syy mikä tahansa niin siltä toiselta puolelta ei pitäisi lähteä dissaamaan, jos ei mitään noista kriteereistä täytä. Eihän kukaan ole seppä syntyessään ja toisaalta kaikista ei sellaisia ikinä edes tule. Vaikka kasvattajia tuntuukin olevan välillä vähän liikaakin niin toisaalta itse toivoisin ainakin pitkäkarvapuolelle vähän lisää. Ja mielellään sellaisia, joilla olisi ihan omat ideansa ja uudet näkemykset eivätkä niinkään jonkun vanhemman kopasta suoraan ammennettuja. Hei, itsekin saa ajatella. Ja tottakai on hyvä kuunnella ja oppia vanhemmilta kokeneemmilta mutta ei siihen pidä tuudittautua vaan soveltaa sitä tietoa omiin ideoihin. Se on vähän sama asia, kun taideoppilaitoksissa usein oppilaiden työt rupeavat näyttämään opettajiensa tekemiltä. Se ei ole tavoite vaan se oppi+omat ideat. Ja kyse ei ole siitä, etteivätkö jo olemassa olevat olisi päteviä vaan siitä, että saataisiin ehkä jotain ihan muuta kehiin. Muuten me vaan tehdään jo tehtyä.

Voisin tietty kirjoittaa vaikka romaanin ja jatkaa loputtomiin mutta tuossa se oli lyhyesti. Sen verran haluan sanoa, että kenenkään ei pitäisi uskoa mitään yhdeltä taholta kuulemana. Useinmiten musta kylki kummallakin ja pata kattilaa soimaa. Juoruja ja pahaa sanaa kulkee pilvin pimein bittitaivaalla, joten kaikkeen kannattaa suhtautua epäilevästi ja huomioida myös se, että hei kaikessa itsekeskeisyydessäsi, tämä ei ole sinusta!

Vertti 10 viikkoa etsii vielä kotia

Perjantai 23.3.2012 klo 9:17

Virheellisesti viikko sitten laitoin, että Vertti täytti 8 viikkoa, no ei :) vaan 9 viikkoa ja on nyt siis 10-viikkoinen pikku riiviö. Tässä on ollut niin kissantäyteinen puolivuotinen, että sekaisinhan tässä menee :D Vertti sai rokotuksensakin vasta alkuviikosta, kun olen ollut osittain viikoissa sekaisin ja osittain muuten vaan sekaisin :) Vahvistusrokotus tulee sitten 4 viikon päästä, joten Vertin aikaisin luovutusikä on 14 viikkoa. Siitä silta sitten siihen, että Vertti etsii edelleen kotia eli jos olet vailla pientä suklaatäplikästä riivinrautaa varpaissasi roikkumassa niin yhteydenottoja vaan. 

Vertti on apina ja leija. Sen ego on viisinkertainen kokoonsa nähden ja mikään ei ole  liian suuri este sille. Huoletta haastaa isommat matsiin ja sitten rääkyy vastalauseeksi, kun meinaa jäädä jyrien alle :D Vaikka Vertti onkin ainokainen, on se saanut ihan opeteltua pennuksi Iitan ja Mortin kanssa. Hieman kovakourainen se saattaisi olla oman kokoistensa kanssa mutta toisaalta pistää hyvin kampoihin isommille. Pitkästä aikaa punnasinkin miehen ja hyvissä lukemissa mennään eli 1,1 kg. Ihan hyvä paino tuollaisten kääpiövanhempien lapselle tässä vaiheessa :) Vertti ei ole jäämässä kasvatukseen, koska tuosta yhdistelmästä on jo Mortti eli ihan lemmikkikotia etsii ja tietty näyttelyissä voisi käydä.

Iskä-Oliver sai kemiallisen kastraation tällä viikolla ja nyt odotellaan, että herran himot laantuisi ja saisi sillekin vähän painoa ja massaa ylimalkaan lisää. Meinasin Oliverin alunperin ilmoittaa Rurokin näyttelyyn mutta muutamien järjestelyjen vuoksi olisin ollut liiallisella kissamäärällä liikkeellä, joten Oliver voisi yrittää sitten Eryssä Hyvinkäällä saada vaikka tittelin ja ehkäpä siitoskolliluokankin.  Rurokiin on siis meiltä kotoa tulossa vain Mortti, sitten Ainon luota täpläpojat Vinski ja Leksa, ja vielä Annen luota Einari. Christal kuulemma on tuomassa myös Dahlian, ja viime hetken tiedolla myös Liekkikin on tulossa, joten on siellä taas pikku akustikatteja esillä ihan riittämiin. 

Patura senkun äijistyy ja käy tosi pahasti hermoille. Nyt on kohteena Iita, koska Iita ei oikeasti ihan tajua mitä iso velipuoli oikein halajaa. Ei voi jättää hetkeksikään vartioimatta. Toivottavasti Pate saisi nyt pikapikaa nuo sovitut kollin hommansa hoidettua niin saataisi siitä palliton Pate :D

Pentuplaanejakin on taas viritettävä, lähinnä nyt noita yhdistelmiä ja mahdollisia vaihtoehtoja punnittava. Syksymmällähän on kaksi likkaa sitten tekemässä taas lapsia eli Iita ja Dahlia ja lähinnä miesrintama on taas vähän heikkoa. Varmastikin täytyy ainakin yksi varianttipentue tehdä, jotta pääsee taas johonkin suuntaan. Neliakin saattaa tehdä sen viimeisen pentueensa ja siirtyä sitten eläkkeelle kokonaan. Pipsa joutuu odottelemaan vielä hyvän tovin, koska on tehnyt nyt kaksi pentuetta lyhyessä ajassa vaikkakaan ei noita oikein pentueiksi viitsisi kutsua, kun määrä ei tosiaan päätä huimaa. Pipsalle täytyy sitten hamassa tulevaisuudessa etsiä joku ihan eri mies ja se näyttää sitten onko nuo ongelmat Pipsan yksin vai yhdistelmän ongelmia. Itse veikkaan yhdistelmää, sillä sisko kuitenkin teki suurehkon pentueen eri kollin kanssa ihan ongelmitta. Pipsahan sinällään on hyvä synnyttämään eli itse on kuolleetkin ulos saanut ja sen lisäksi myös huolehtivainen äiti. No, niinkuin olen sanonut... Pipsa panostaa laatuun ei määrään ja nämä "laadut" ovat sitten onnistuneet ohittamaan nuo ongelmageenit ;)

Sitten vielä kuvia meidän pikkuipanasta eli Vertti 10 viikkoa.